Tätä päiväkirjaa kirjoittaa ranskansuomalainen kuvataiteilija Orléansissa.
Olen Leena Noux, kuvataiteilija, pronouns she/brie. Näin vallattomasti kesäenergiapäissäni olen päättänyt hurmioitua vaikka lyttyyn meneestä suodatinpussista ja harmaimmasta marraskuun aamurännästä, jos tilanne sitä vaatii työhuoneelle päästäkseni, ja olet siis tervetullut seuraamaan tätä loputonta savottaa, jota taiteilijaelämäksi huikentelevaisesti kutsutaan.
Olen toki myös hyvän ruoan ja juoman läheinen ystävä – koska mitä muita vaihtoehtoja tässä maassa muka on – joten saattaa tähän päiväkirjaankin joskus jotain aiheesta päätyä.
Tärkein osa elämääni on työhuoneeni, Atelier de Leena Orléansin historiallisessa keskustassa, ja tämän päiväkirjan pitäisi kai pääasiassa kertoa siitä, mitä siellä saan aikaan tai en, ja avata samalla vähän sitä mystistä, peräti ylimaallista Prosessia, josta taiteilijat aina niin omahyväisesti horisevat. Ja saatan toki harhautua muihinkin, mehukkaampiin aiheisiin, mutta en nyt näin alkuun lupaa mitään. Tai no, laita viestiä, jos haluat lukea jostain tietystä aiheesta? Kuten vaikka “mitä ne oikein siellä Suomesta ajattelee”? No, ne ajattelee että Suomi on lumisempi kuin Puola, mutta muuten about sama, paitsi ihan mahtava koulusysteemi, Arto Paasilinna ja se yks leffaohjaaja.
Elämänpiiriini, ja siten ehkä myös tähän päiväkirjaan satunnaisesti kuuluvat ranskalainen Alex, jonka kohtasin yli viisitoista vuotta sitten Helsingin villissä yössä, sekä mieleltään pahasti vinksahtanut ja siksi lääkitty kissa. Ei nyt mennä rotuasioihin, ettei tule sanomista. Lisäksi jokunen harva ja hyvä ystävä joiden kanssa ruodin muiden ihmisten (epä)onnea ja elämää, sekä ajoittainen, ihan saatanan raivostuttava ranskalainen taiteilijayhdistystoiminta. Sitä ei muuten suomalainen usko todeksi ennen kuin siihen on houkuteltu mukaan, ja kaikki on liian myöhäistä.
Kuvia tulette varmasti näkemään työhuoneelta ja sateisesta lenkkari- ja ostoskassiarjesta, joskus hämärän huuruisista paljettijuhlista, terassi-apéroista ja ja ehkä silloin tällöin jostain muustakin. Saatattepa jopa jonkun kömpelön selfien joskus nähdä, koska parempaan en tämän sukupolven tyypillisenä edustajana pysty, eivätkä nykyiset kärsivällisyysasetukset salli.
Niin että bienvenue, ja heulqun’qeulqun, siirry päiväkirjaan tästä linkistä!
SALMIAKKISAMPPANJA 